Tekstit
Mitä IHMETTÄ tästä nyt voi sanoa?! Siinä ensimmäinen ajatukseni luettuani 3 tuntia Seth Godinin sähköistä kirjaa "What matters now". Pelottavinta lienee, että minulle jäi epäselväksi kenelle ja miksi Godin oli kirjoittanut kyseisen tuotoksen. Protestiksi arvoköyhille nykyihmisille? Sytyttääkseen lukijassa halun auttaa kanssaihmisiä? Rohkaisuksi ja oppikirjaksi sinulle ja minulle?
Mielestäni on tyrmäävää, että joku yrittää tunkea yhteen kirjoitukseen kannanottoja liki kaikesta, mitä ympärillämme tapahtuu: ympäristökysymykset, naisten epätasa-arvo, köyhyys, lasten kouluttamattomuus jne. Ja kun hän kaiken keskelle pulpauttaa opit puheen pitämiseen ja ylistyksen sosiaaliselle medialle, lähtee meikäläiseltä varmistin päältä. Ajankohtaisia ja tärkeitä asioita kyllä, sitä en kiellä, mutta ainakin minulle käy niin että samanaikaisesti kun pää alkaa turvota sättimisestä, menee lukko päälle. En kuuntele – tai halua ymmärtää – sitä vähääkään.
Tunnustan, että sähköiset kirjat eivät kaiken kaikkiaan ole minun juttu: olen aika huono lukija ja elektronista tekstiä on vielä vaikeampi tavata. Ja kun jutussa ei tunnu olevan alkua eikä loppua, juonesta puhumattakaan, karkailee meikäläisen ajatus helposti ulos sumuisen aamun jälkeen pilvien raosta pilkistelevään aurinkoon. En olisi ikinä lukenut kaikkia 82 sivua (siis nyt todellakin luin ne!), jos tämä ei olisi ollut kurssimme kotitehtävänä.
Huh-huh! Tehtävän aikaansaama tunteenpurkaus yllätti itsenikin, mutta lienee osoitus, että otan opiskelun tosissani. Rauhoittaudun toteamalla, että tekstin lukeminen saattoi olla askel kohti jotakin suurempaa. Johdatelkoon minua Godinin sanat: ”Adventure calls. Blaze a new trail. Cross a continent. Dare to discover. Escape the routine. Find a fresh perspective...!”
Mielestäni on tyrmäävää, että joku yrittää tunkea yhteen kirjoitukseen kannanottoja liki kaikesta, mitä ympärillämme tapahtuu: ympäristökysymykset, naisten epätasa-arvo, köyhyys, lasten kouluttamattomuus jne. Ja kun hän kaiken keskelle pulpauttaa opit puheen pitämiseen ja ylistyksen sosiaaliselle medialle, lähtee meikäläiseltä varmistin päältä. Ajankohtaisia ja tärkeitä asioita kyllä, sitä en kiellä, mutta ainakin minulle käy niin että samanaikaisesti kun pää alkaa turvota sättimisestä, menee lukko päälle. En kuuntele – tai halua ymmärtää – sitä vähääkään.
Tunnustan, että sähköiset kirjat eivät kaiken kaikkiaan ole minun juttu: olen aika huono lukija ja elektronista tekstiä on vielä vaikeampi tavata. Ja kun jutussa ei tunnu olevan alkua eikä loppua, juonesta puhumattakaan, karkailee meikäläisen ajatus helposti ulos sumuisen aamun jälkeen pilvien raosta pilkistelevään aurinkoon. En olisi ikinä lukenut kaikkia 82 sivua (siis nyt todellakin luin ne!), jos tämä ei olisi ollut kurssimme kotitehtävänä.
Huh-huh! Tehtävän aikaansaama tunteenpurkaus yllätti itsenikin, mutta lienee osoitus, että otan opiskelun tosissani. Rauhoittaudun toteamalla, että tekstin lukeminen saattoi olla askel kohti jotakin suurempaa. Johdatelkoon minua Godinin sanat: ”Adventure calls. Blaze a new trail. Cross a continent. Dare to discover. Escape the routine. Find a fresh perspective...!”P.S. Jos joku käsittää, mitä Godin ajaa takaa momentum-teoriallaan, kommentoikaa mieluusti.
Kuvan copyright: Voj
