lauantai 24. heinäkuuta 2010

Orkut - intialainen painajainen

Tämä oli kaamea tehtävä - tuntui, että natisin liitoksissani joka vinkkelistä.

Liisa ihmemaassa -fiilis

Oli opettavaista havaita, että sähköisen markkinoinnin keinot ovat todellakin krossattavissa toisiinsa: jostakin välineestä johdatellaan, ohjataan tai miltein pakotetaan kävijä myös toiseen välineeseen. Facebookit, twitterit, blogit, chatit, orkutit jne kaikki sulassa sovussa työntämässä asiakasta virtaan, joka vie haluttuun suuntaan. Tämä oli vasta verhonraotus, mutta antoi minulle vainun siitä, että paljon voi tehdä jos haluaa.

Ja kykenee. Ryhmän jäsenten taidot eivät olleet homogeeniset: meikäläisen silmät pyörähtelivät kuin hedelmäpelissä kun Nina kertoi, mitä pitäisi tehdä, olisi hyvä tehdä tai mitä ainakin hän ajatteli tehdä. Tein sen minkä osasin ja yritin imeä itseeni uusia oppeja.

Kävimme vuoropuhelua tehtävästä TitanPadissa. Aluksi oli puhe myös Google-alustan käytöstä (tal.ki), vai lienenkö ymmärtänyt väärin, sillä sinne ei oma väki tahtonut löytää ja kerta toisensa jälkeen löysin sieltä vain itseni. Turhauttikin. Mutta nämä molemmat olivat minulle uusia viestintäfoorumeja, joten olkoon nekin tämän prosessin anteja.

Suomi-tyttöjen esiinmarssi

Sitten se henkisesti vaikein asia: määrittelimme kohderyhmämme hyvin tuloshakuisesti, jotta saisimme houkuteltua maksimimäärän kävijöitä. Tutkimme ketkä käyttävät Orkutia ja millaisia he ovat. Eli intilalaiset nuoret miehet. Sitten luotiin tuote: suomalaiset naiset.

Alkoi tyttöystävien "chatwalk". Moraalikäsitystäni riipoi tietoisuus siitä, että vastapuoli oli ehkä liikkeellä tositarkoituksella, kun meillä puserrettiin runosuonesta mielikuvitushenkilöitä ja paukutettiin kaveripyyntöjä menemään.

Meikäläisen chattailu intialaisilla keskustelufoorumeilla ei onnistunutkaan tuosta vaan duuniläppärillä kotosohvalta, sillä itse sivuille pääseminen työnantajan koneelta törmäsi usein muuriin. Twitterissä ei näyttänyt tapahtunuvan suurempaa vipinää. Nina sen sijaan toimi kuin kone etsiessään uusia hyödyntämiskeinoja ja Tarja pyöritti blogi-myllyä.

Kurinpalautusta itselleni?

Arvaan, että kouluttajamme halusi panna meidät kaikki uuteen ja outoon tilanteeseen miettimään annettua tehtävää puhtaalta pöydältä. Tuskin kukaan ryhmäläisistämme oli aiemmin tosissaan tavoitellut intialaisia sähköisen markkinoinnin keinoin.

Silti olisin mieluummin miettinyt realistisempaa kohderyhmää ja ammentanut kokemuksia todelliseen työhöni. Siten olisin ollut valmis sitoutumaan tehtävään tiiviimmin. Myös ankara henkien taisto tehtävään liittyneen kyseenalaisen moraalifilosofian ja korkeaotsaisen arvomaailmani välillä söi naista.

Nyt minulta loppui into 2 viikossa ja kun sitten työmaan alkukesän todelliset kiireet vyöryivät niskaani oli priorisointi hyödyllisyyden välillä helppo tehdä: taivaissa liihotteleva Intia-tehtävä jäi väkisinkin vasemmalle kädelle.

Tämä bloggaus on kuittaus Matkailun sähköinen liiketoiminta -opintoihini liittyvään Ilkka Kauppisen antamaan tehtävään

2 kommenttia:

  1. Moi Pipsa - samanlaisissa tunnelmissa olin minäkin ja jäin miettimään ihan tosissani tuota moraalipuolta.....

    VastaaPoista
  2. Kuten kaikki tiedämme niin oikeastikin työelämässä jotkut ohjaavat ja jotkut suorittavat. Toivoakseni pääsitte harjoittelemaan tässä harjoitustehtävässä näitä eri osia.

    VastaaPoista