Pohdintaa elämyksistä

Miten elämykset näkyvät työssäni/elämässäni?

Matkailijat janoavat elämyksiä: joka reissulla pitäisi kokea jotakin ainutlaatuista. Yleensä se tarkoittaa, että halutaan jotakin uutta tai tutun palveluprosessin pitäisi sujua vähintään yhtä hyvin kuin edellisellä kerralla – mieluiten paremmin. Työssäni matkailubusineksessa tietoisuus tästä on siis läsnä kaiken aikaa.

Itse iloitsen harrastuksieni ja läheisteni aikaansaamista monista elämyksistä yksityiselämässäni.

Mitä haluaisin oppia tästä aihekokonaisuudesta?

Elämys on aina hyvin henkilökohtainen asia. Haluaisin oppia tunnistamaan erilaisten ihmisten elämyskokemuksia. Miten sitä voisi ennakoida? Mikä on elämys kenellekin? Missä tilanteessa? Onko mahdollista suunnitella itseohjautuva elämys ja mikä on ympäröivien tuttujen/tuntemattomien ihmisten merkitys kokonaisuudessa – miten luoda ”kaikki edellytykset elämykselle”? Onko olemassa isoja ja pieniä elämyksiä? Onko kokemus pettymys jos se ei ole elämys?

Miksi aihe on tärkeä minulle?

Tehtäväni on henkilökuntani kanssa varmistua arjen sujuvuudesta ja löytää matkailijoille juuri heitä puhuttelevia elämyksiä.

Henkilökohtaiset tavoitteeni koulutukselle?

Koko koulutuksen osalta haluan lisätä laaja-alaista näkemystä sähköisen markkinoinnin suunnittelusta ja toteutuksesta. Tämän jakson osalta ymmärtää digitaalisen maailman mahdollisuuksia elämysten tuotannon ja markkinoinnin maailmassa. Omat aiemmat kokemukseni ovat asiakasrajapinnasta ja lähinnä luonnonympäristössä toteutettuja.

Ikimuistoinen ja positiivinen kokemus, joka on muuttanut elämääni

Mieleeni tulee ainakin kaksi tapausta: ensimmäinen niistä tapahtui noin 20 vuotta sitten kun varovaisin mielin ilmoittauduin koskimelonta-aiheiselle minikurssille. Olo oli tosi epävarma, sillä olin vasta oppinut jotenkuten melomaan ”tasaisessa” vedessä. Koskeen meno oli hurjan jännää, mutta kaatumisharjoitusten jälkeen pulasimme vedessä monta tuntia.

Toinen tapaus oli sekin jo 10 vuotta vanha: olimme porukalla koulutuksessa ja tehtäväksi tuli kiivetä Lahden hyppyrimäen torniin ja tulla köyden varassa alas. Ilmoitin jo harjoituksen aluksi, että en tee sitä, sillä minulla on armoton korkeanpaikankammo. Seurasin muiden tekemisiä polvet vellinä ja lopulta meitä oli 2 jäljellä, jotka siis kieltäydyimme lystistä.

Kouluttaja tuli alas tornista ja ehdotti, että mentäisiinkö kokeilemaan hommaa 3 metriä korkealla seinällä. Suostuin vaikka sekin tuntui häjyltä. En tiedä mikä minuun meni, mutta 3 metrin harjoituksen jälkeen kävelin torniin ja tulin sieltä alas. En voi sanoa, että reippaasti ja rennosti, mutta omin jaloin ja käsin!

Olen palannut ajatuksissa monesti näihin tilanteisiin. Kuva hyppyrimäkitornissa jäykistelevästä itsestäni oli jonkin aikaa yhden työpaikkani hyllyllä. Se antoi minulle hurjasti energiaa ja rohkeutta työtilanteissa, joissa tunsin itseni epävarmaksi. Ajatusmalli ”jos hyppyrimäestä on selvitty, selvitään tästäkin” on ollut mottonani monesti. Henkilökohtainen metafora...?!

Arvostan kouluttajaa, joka näki (?) että pienellä talutuksella hän auttaisi minua ottamaan itse jättiaskeleen ja ylittämään pelkoni.

Tämä bloggaus sisältää ajatuksia Matkailun sähköinen liiketoiminta -opintoihini liittyvään Sanna Tarssasen antamaan ennakkotehtävään jaksolle "Elämys verkossa"