TEOREETTISEN ELÄMYSTARKASTELUN JÄLKIMAININKEJA

Elämys verkossa –lähiopetusjakso pakotti minut vuosien tauon jälkeen jälleen arkkiviholliseni kimppuun: rakastaako vai vihata elämyksiä? Keskustelut tunneilla olivat hyviä, mutta mitä pidemmälle mentiin, sen epävarmemmaksi tulin. Olinko aikoinaan ymmärtänyt aivan väärin käsitteen elämys? Mihin elämyksellä oikein pyritään? Jos tavoitteena on muutos, eikö ole epäilyttävää tarkoitushakuisesti aiheuttaa muutosta ihmisen mielessä? Mikä on muutoksenaiheuttajan vastuu? Ja mitä hemmettiä - nyt tähän soppaan sotkettaisiin vielä IT-hörsöily!

Elämyksellisiä bittejä

Lähtökohtaisesti elämys verkossa -ajatus ei uppoa minuun. Teoriassa sen ymmärtää kyllä, kun ajattelee internetin yhä monimuotoisempia ja pirskahtelevampia sivustoja. Käytännössä minun on kuitenkin vaikea käsittää nettiä elämyksellisenä foorumina. Kuulun ehkä niihin vanhakantaisiin suomalaisiin, joiden ajatusmaailmassa netin kuuluu tarjota tietoa.

Toisaalta sukupolvien välinen kuilu lienee tässä asiassa todellinen ja jopa mahdottoman syvä: nykynuoret janoavat elämyksiä, mikä on mullistanut myös markkinoinnin maailman. Eletään viestitulvassa, jossa huomion saaminen on todellinen haaste.

Elämyspedagogi minussa nostaa päätään

Elämyksiä yritetään jopa mitata. Aikoinaan elämyspedagogiikkaa opiskellessani kysyin, että onko olemassa erisuuruisia elämyksiä? Voimmeko kokea suuren elämyksen ja toisaalla vain ihan pikkuriikkisen sellaisen? Ainakin itseni on vaikea arvioida sitä. Ja toisaalta muistijäljen suuruus ei välttämättä korreloi elämyksellisen hetken tunteenpurkauksen voimakkuutta.

Toinen teesini noilta ajoilta oli, että elämys nojaa vahvasti luontoympäristöön. No, vuodet ovat osoittaneet, että näin ei aina tarvitse olla. Siksi en uskalla jääräpäisesti käyttää väitettä argumenttina yrittäessäni kumota verkkoelämyksen teoreettisen esiintymismahdollisuuden.

Känkkäränkkäpäivä

Edelleen siis epäilen, voiko verkossa kokea elämystä. Itse tuote tai palvelu voi aikaansaada elämyksellisen tunteen käyttöhetkellä, mutta kysyn, onko realistista edes tavoitella elämys-flown synnyttämistä verkossa roikkuvassa ihmisessä?

Elämyksiä tuputetaan nykyään joka tuutista. Jopa kaupassakäynnin pitäisi nykyisin olla elämyksellistä. Ehkäpä se onkin sitä ja ihminen oikeasti haluaa hajuttoman ja mauttoman verkkokaupan – oli sen sivusto toteutettu kuinka visuaalisesti tahansa – sijaan kokea kauppavierailuun liittyviä aistimuksia: nähdä tavaroilla täytettyjä hyllyjä, tuntea lämpötilan vaihtelun leipähyllyn ja vihannesosaston välillä ja kutittaa itsessään muiden ihmisten läsnäolon myötä orastavan toiveen siitä, että tällä reissulla törmäisi johonkin tuttuun…

Poikkeus vahvistaa säännön

Muutama viikko sitten jäin kuin naulittuna katsomaan tietokoneruutua ikätoveriystäväni pojan työpöydällä ja itse poikaa sen äärellä. En edes muista mistä pelistä oli kyse, mutta tuntui käsittämättömältä mitä kaikkea ruudulla tapahtui.

Seuraavaksi löysin itseni keskeltä sisäistä arvoristiriitamyrskyä: Mitä pojan päässä liikkuu hänen pelatessaan? Palaako hän tietoisesti tai alitajuisesti pelimaailmaan pelin jälkeen? Miten pelimaailma muuttaa hänen ajatteluaan? Käykö niin, että kyky erottaa second life –maailma ja todellinen maailma hämärtyy? Tai jopa muuttuu sellaiseksi, että pelimaailmassa opittu kaikkivoipaisuus ja eteen tulevien ongelmien ratkaiseminen hahmoa muokkaamalla kääntyisivät jokapäiväisiksi ajatusradoiksi? Näin ihminen olisi elämyksen kautta muuttunut ja oltaisiin päästy elämysten polun korkeimmalle tasolle. Pelkkä ajatuskin sai kylmät väreet.

Happy end?

Pitääkö siis elämyksen tavoitteena olla muutos ihmisessä? Entä mihin tekoihin muutos johtaa?

No, Pine ja Gilmore lohduttavat minua kirjassaan "The Experience Economy (1999), ettei itse elämys tee muutosta, vaan viitoittaa sille tien. Ketään ihmistä ei voida pakottaa muuttumaan vaan ihminen itse päättää tapahtuuko niin. Tämän luettuani tulin siihen tulokseen, että ehkä pääsääntöisesti matkailussa ei ole tarpeen pyrkiä elämyspyramidin huipulle. Ehkä riittää, että on hetken onnellinen!


Tämä bloggaus on lyhennelmä verkkoelämyksiä käsittelevästä esseestäni, joka on liittyy Matkailun sähköinen liiketoiminta -opintoihini Sanna Tarssasen jaksolla "Elämys verkossa"